TOIVEAIHE: HYPPIVÄ KOIRA

Hyppiminen on koirasta riippuen hyvä tapa yltää haluamaansa asiaan, saada jonkinlaista huomiota, purkaa turhautumista tai ilmentää kertakaikkiaan suurta iloa! Meidän ihmisten mielestä koiran hyppiminen on usein ärsyttävä tapa, jota yritämme kitkeä ehkä koko koiran elämän ajan pois. Tunnetasolla merkittäväksi asiaksi hyppimisen tekee ehkä se, että hyppiminen tai hyppimättömyys määrittää monelle koiran hyvä- tai huonokäytöksisyyden. Hyppimiseen liittyy siis paljon tunteita niin koiran kun ihmisenkin kannalta, ja tämän jutun tarkoitus on käsitellä paitsi syitä hyppimiskäytökselle, myös tarjota ratkaisuehdotuksia epätoivotun hyppimisen poiskitkemiseen!

Miksi koira hyppii?

Tässä muutamia ehdotuksia, jotka saattavat olla yksin tai yhdessä syy koiriemme hyppimiselle:

Koira on innoissaan ja haluaa tervehtiä

Tervehtimiskäytöksen tarkempi kohde on usein ihmisen korkealla olevat kasvot ja vielä tarkemmin suupielet. Koiran tarvitsee siis hyppiä yltääkseen haluamaansa paikkaan. Tähän koiralle luontaisen reaktion poiskouluttamiseen paras ratkaisu on toisenlaisen tervehtimiskäytöksen opetus. Jos ei suupieliä tai kasvoja saa tervehtiä, mitä sen sijaan tulisi tehdä?

Koira haluaa yltää paikkoihin

Onko tuoleilla tai pöydillä ruokaa tai asioita joita koira haluaisi? Hyppiminen on erinomainen ja usein ainoa tapa yltää haluamaansa paikkaan. Helpoin ratkaisu ja hyvä koulutuksen tuki on olla tarvittavan ajan pitämättä pöydillä mitään mitä koira haluaisi tai josta se saa suuren palkkion yltäessään siihen. Lisäksi koiralle voi opettaa luopumista pöydillä olevista asioista, tai ylipäänsä sellaista toimintatapaa jossa koira aina pyytäisi luvan ennen haluamansa asian syömistä.

Koira on turhautunut tai epävarma tehtävästään tilanteessa, ja tämä esiintyy “hölmöilynä”

Koira saattaa olla tilanteessa josta ei pääse pois (esim. hihnassa tervehtimiset), jolloin koiran mielestä paras ratkaisu voi olla ns. leikiksi heitto, eli esimerkiksi tervehdittävää ihmistä kohti singahtaminen. Tässä tapauksessa koira harvoin jää ihmisen luo silitettäväksi. Koira ei siis välttämättä ole innoissaan tilanteessa vaikka sen käytös ensinäkemältä siltä näyttäisikin. Omaa koiraa kannattaa havainnoida mahdollisimman paljon erilaisissa tilanteissa, jolloin oppii tunnistamaan mm. aidon iloisuuden ja stressihäseltämisen eron. Selkeästi arka koira vetäytyy näissä tilanteissa mieluummin pois kuin heittää leikiksi. Molemmissa tapauksissa paras toimintatapa olisi kuitenkin poistaa epävarmuustekijä tilanteesta. Vastaantuleva ihminen voisi olla täysin eleetön koiran suhteen, ja koira saisi edetä omaan tahtiin. Lisäksi koiralle olisi hyvä opettaa turvallinen toimintatapa ihmisen tervehtimiseen.

Koira on yleisesti innoissaan eikä “pysy pöksyissään”, hyppiminen on kivaa!

Joillakin koirilla on ns. innostuspomppuja, joita ilmenee silloin kun koira on oikein iloinen. Pomput kohdistuvat useimmiten suoraan ylöspäin, jolloin ne tietysti ovat aika vaarattomia. Jos koira kuitenkin on isompikokoinen tai pomppu ollenkaan kohdistuu ihmiseen, tilanne voi muuttua epämukavaksi ja vähemmän turvalliseksi. Tällaiseen hyppimiseen voi puuttua korvaavan käytöksen opettamisella, ja vireenhallintaharjoituksista voi myös olla apua! Toisaalta tällaiset ilopomput voi myös opettaa vihjeen alle ja ärsykekontrolliin (= koira tekee tiettyä toimintoa vain pyydettäessä), jolloin pomppuja voi käyttää vaikkapa palkkana treenien lomassa.

Koira haluaa huomiota

Moni yllä mainituista syistä liittyy huomion hakemiseen, mutta lisäksi koiralla saattaa ilmetä määrätietoista, vaativan oloista hyppimistä jonka ainoa tavoite on saada ihminen reagoimaan millä tahansa tavalla. Syynä tähän voi olla että koiralla on tylsää, se haluaa tehtäviä, leikkiä tai jotain muuta toimintaa. Tällaista hyppimistä ilmenee usein mm. treeneissä harjoitusten välillä, mikäli koiralle ei vielä ole opetettu rauhallista taukokäytöstä. Toinen tyypillinen tilanne on kotona ollessa, kun koiran perhe tekee jotain mihin koira ei aktiivisesti osallistu (ruuan laitto, telkkarin katsominen, pelien pelaaminen, läksyjen teko jne.), tai jos lenkki on loppumaisillaan ja koira ei vielä haluaisi takaisin, ehkä ”tylsempiin” sisätiloihin.

Näitä tilanteita voi varsinkin nuorelle koiralle joka vasta opettelee yhteisiä pelisääntöjä helpottaa ennakoimalla ongelmakohdat mahdollisimman hyvin. Jos ruuanlaitto on koiralle vaikea hetki, koira voisi vaikka saada jo ennen levottomuuden ilmenemistä esim. pitkäkestoisen luun, kongin tai vaikka etsintätehtävän. Toinen ja ennakoinnin tukena erittäin tehokas ratkaisu on koiran täydellinen huomioimattomuus epämiellyttävän käytöksen alkaessa. Jos koira ei saavuta mitään toiminnallaan, epätoivottu käytös vähenee. Hankalaksi asian tekee se, että tyypillisesti koiralla voimistuu yrittäminen ennen kun se toteaa ettei käytös johdakaan mihinkään (ns. sammumispurkaus). Tämän mahdollisen voimistumisen hetkellä (kun koira hyppii, pomppii, repii lahkeesta, yrittää ottaa pöydältä jotain jne.) tulisi pysyä täysin tyynenä ja eleettömänä, samalla turvaten ettei koira saa otettua esim. pöydältä mitään millä se pääsee viihdyttämään itseään.

Miten hyppimiseen tulisi suhtautua?

Suhtautuminen on, kuten suurin osa asioista koiriemme suhteen, niin koira-, ihmis- kuin tilannekohtaistakin. Ehdotan kuitenkin, että epätoivottuun hyppimiseen suhtauduttaisiin sen syystä huolimatta lähtökohtaisesti mahdollisimman neutraalisti. Tämä perustuu siihen, että mikäli koiran käytöksellä ei ole kannattavia seurauksia, käytös sammuu pikkuhiljaa. Tämä on myös turvallinen tapa, jota jokainen voi kokeilla oman koiransa kanssa. Huomioitavaa on se, että koirasta riippuen huomioksi saattaa riittää mikä tahansa pieninkin vilkaisu tai liike koiran suuntaan. Huomioimattomuuteen pyrkivä ihminen voi vaikka kuvitella olevansa vanha, tukeva kaukaisuuteen katsova tammi. Vaihtoehtoisesti ihminen voi poistua paikalta mahdollisimman neutraalisti, jättäen koiran ilman aktiivista seurausta hyppimisestä (tämä on hyvä tapa esim. silloin, kun koira on sen verran kookas että sen hyppimiseen on mahdotonta reagoida huomioimattomasti).

Sammuminen koskee mitä tahansa hyvää tai huonoa käytöstä jolta poistetaan seuraukset. Tätä hyödyntäessä kannattaa kuitenkin muistaa se, että erittäin tehokas (varsinkin koiran luontaisia) käytöksiä ylläpitävä ilmiö on satunnainen palkkaaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos koiralle esimerkiksi yrittää opettaa että ihmistä vasten hyppiminen ei ole kannattavaa, kaikkien koiran “kohteiden” tulisi varsinkin harjoituksen alkuvaiheessa pystyä eleettömyyteen. Jos edes yksi kymmenestä huomioi koiran sen hypätessä, koira unohtaa nopeasti muut yhdeksän neutraalia kokemusta.

Eleettömyys tilanteissa edesauttaa usein epätoivottujen käytösten poiskoulutuksessa. Ongelmana voi kuitenkin olla se, ettemme voi tietää minkä koira kokee neutraalina ja minkä taas ei. Voi siis hyvin olla, että vaikka vieras ihminen ei näennäisesti reagoisi koiraan millään lailla sen hypätessä vasten, ihmisessä saattaa olla esim. jokin haju josta koira palkkautuu hyppimisen aikana, tai jo itse hyppiminen saattaa olla palkitsevaa. Tämä on syy siihen, että tehokkain tapa työstää epätoivottuja käytöksiä on opettaa tilalle toinen käytös. Mitä haluamme että koira hyppimisen sijaan tekee?

Muutama harjoitus hyppivälle tai innokkaalle koiralle

1. Lähestytään rauhassa

Tee vierelläkulkemisharjoitusta lähestyen toista ihmistä, tai mitä tahansa asiaa josta koira innostuu, niin, että palkkaat koiraa tiheästi vierelläpysymisestä tai/ja rauhallisesta suhtautumisesta “kohteeseen”. Pidä tarpeeksi usein taukoja harjoituksessa, joiden aikana otat tarpeeksi etäisyyttä kohteeseen jotta koira pystyy oikeasti lepäämään. Harjoituksen lopputavoite voisi olla, että pääsette kiertämään kohteen rauhassa, tai vaikka istahtamaan kohteen eteen tai vierelle. Kun harjoitus sujuu yhdellä kohteella, yleistäkää käytöstä aina tarpeeksi helposta tasosta aloittaen mahdollisimman moneen muuhunkin ihmiseen/asiaan.

Huom! Harjoituksen vaikeustasoon voi vaikuttaa paljon avustavan ihmisen, eli kohteen toimesta. Aluksi kohde kannattaa ohjeistaa olemaan hiljaa ja mahdollisimman neutraalisti. Pikkuhiljaa koiran oppiessa harjoituksen tarkoituksen, kohde voi joko vähän liikkua, ojentaa kättä kohti koiraa, sanoa jotain koiralle jne. Kaikki vaikeutukset tehtävässä kannattaa kuitenkin tehdä yksi asia kerrallaan ja pikkuhiljaa niin, että koiralla olisi aina mahdollisuus onnistua!

2. Neljä tassua maassa

Tässä harjoituksessa roolit ovat toisin päin, eli koirakko on paikallaan ja avustaja lähestyy. Koiraa palkataan valitsemastamme kriteeristä, esimerkiksi istumisesta tai vaihtoehtoisesti vaikka siitä että neljä tassua on maassa, asennon ollessa vapaa. Tässä versiossa avustajalla on isompi rooli, sillä hän määrittää pitkälle harjoituksen tahdin ja etenemisen. Hyvät avustajan yleissäännöt voisivat olla esimerkiksi:

lähesty koiraa aluksi rauhassa ja vähän eri suunnista (ei heti kohtisuoraa)
pysähdy tai käänny viimeistään silloin jos huomaat koirassa innostumisen merkkejä
peräänny koiran palkan aikana aina vähän kauemmas
lisää vaikeustasoa eli mene lähemmäs koiraa tai lisää vauhtia tai ääntä pikkuhiljaa niin, että koira koko ajan pystyisi pysymään rauhallisena
jos koira innostuu ja nousee kohti sinua, käänny ympäri ja poistu neutraalisti kauemmas (tehkää seuraavaksi helpompia toistoja)

Tämän harjoituksen tavoite voisi olla se, että avustaja pystyy lähestymään eri vauhdeilla koirakkoa ja vaikka kättelemään tai rupattelemaan hetken koiran ohjaajan kanssa niin, että koira on rauhassa ohjaajan vieressä.

Alla olevalla videolla on kooste miltä harjoitukset voisivat aluksi näyttää innokkaan koiran kohdalla:

Näistä kahdesta harjoituksesta voi pikkuhiljaa edetä siihen, että koira saa luvalla tervehtiä kohdehenkilöä! Jos tervehtiminen itsessään aiheuttaa innokasta hyppimistä (joka ei ole todennäköisin vaihtoehto, mikäli koira vasta ollessa aivan rauhallinen saa luvan tervehtiä), jokin seuraavista harjoituksista voi auttaa tähän haasteeseen:

3. Kädet ylös!

Jos koiran haaste on se, että se innostuu kun sitä tervehditään tai kosketaan, tehokkain tapa opettaa sille malttia tilanteeseen on välittömästi olla koskematta sitä jos se innostuu liikaa. Kutsun tätä Kädet ylös! -harjoitukseksi, sillä käsien nostaminen omien olkapäiden tai rintojen korkeudelle, kyynärpäät kiinni kyljissä, on selkeä ele ja vihje koiralle siitä että silittäminen loppui. Tämän harjoituksen idea on siis se, että koiraa voi silittää ja hyväillä niin kauan kun se on rauhallinen (jokainen määrittää itse mikä on tarpeeksi rauhallinen), ja välittömästi kun koira innostuu enemmän kädet poistuvat sivulle. Jotta koiralla on mahdollisuus ymmärtää syy-seuraussuhde tässä, on hyvä palata silittämään koiraa heti kun se rauhoittuu. Jos innostus meni yli ja koira tarjoilee jo vaikka pusujakin, voi nousta pystyasentoon tai poistua kokonaan tilanteesta. Harjoitusta voi taas jatkaa kun koira on vähän rauhoittunut.

Ylösnostetut kädet voi myös opettaa koiralle vihjeeksi esimerkiksi istumiselle, jolloin kädet liikkuvat koiraa kohti silitykseen ainoastaan, kun koiralla on pylly maassa. Tämä on kätevä taito siinä mielessä, että koiria pelkäävä ihminen nostaa usein kätensä samalla tavalla ylös. Jos siis tulee eteen tilanne, jossa koira joko vapaana tai hihnassakin pääsee menemään kohti koiria jännittävää ihmistä joka sen seurauksena nostaa kädet ylös, koira lukee tilanteesta tutun vihjeen istumiselle päinhyppimisen sijaan.

4. Käsikosketus-moikkaa

Joillekin koirille ihmisen tervehtiminen on helpointa tehdä käsikosketuksen kautta (koira koskee nenällä kämmeneen). Nämä koirat ovat tyypillisesti joko ujoja* tai sitten sellaisia, jotka eivät niin välitä kosketuksesta ja jotka jo sen takia saattavat olla levottomia tilanteissa joihin koira tietää liittyvän tervehtimistä (kotiin tulevat vieraat, lenkillä vastaan tulevat tutut ihmiset jne.). Optimaalitilanteessa tällainen koira saisi tervehtiä ihmistä omassa tahdissaan ilman että ihminen kiinnittää huomiota tai yrittää koskea koiraan, mutta hyvä vaihtoehto on käsikosketuksen kautta hoidettu moikkaaminen. Siinä koiralla on selkeä erikseen opetettu kiva tehtävä, ja toisaalta moikattava ihminen saa kokea että koira on tervehtinyt häntä. Tältä videolta voi katsoa käsikosketuksen opetuksen alkeet.

Vieraan käden kosketuksen voi opettaa niin, että harjoitustilanteessa on lisäksi toinen ihminen, jonka käteen kosketaan (aluksi tämä voi olla mikä tahansa koiralle tuttu ihminen). Jos koira ollenkaan ujostelee vieraan käden koskemista, kannattaa pitää kosketusten suhdeluku sellaisena, että koira koskee aluksi useammin tuttuun ohjaajan käteen (esim. ohjaajan käteen kaksi kertaa, sitten vieraan käteen kerran, ohjaajan käteen kerran, vieraan käteen kerran ja vaikka vielä ohjaajan käteen kaksi kertaa). Pikkuhiljaa, kun koira tottuu vieraankin käden koskemiseen, suhdelukua voi muuttaa niin että kosketuksia vieraan käteen tulee useampia suhteessa ohjaajan käden kosketuksiin. Palkka tulee aina ohjaajalta, jolloin koira oppii alusta asti palaamaan vieraan luota ohjaajan luo. Tähän käytökseen voi (ja kannattaa) opettaa oma vihjeen, esimerkiksi “moikkaa”.

Jos tätä hyödyntää innokkaalla koiralla, yksi tärkeä harjoitusvaihe on ylempänä olevat harjoitukset 1. ja 2, jossa koira oppii olemaan rauhassa vierasta lähestyttäessä tai vieraan ihmisen lähestyessä. Tältä videolta voi katsoa miltä moikkaaminen käsikosketuksen avulla voi näyttää.

Harjoituksia 1 ja 2 voi soveltaa myös koirakohtaamisiin! Silloin molemmat osapuolet ovatkin koirakoita, mutta harjoitukset itsessään voivat edetä saman kaavan mukaan.

*13.7.2018 muutettu tässä kappaleessa sanat arka=ujo väärinkäsitysten välttämiseksi.

Miksi hyppimisestä kieltäminen harvoin toimii?

Kun koira on mielentilassa, jossa se haluaa tai kokee kannattavimmaksi hyppiä, kyse on useimmiten jonkinlaisesta huomion hakemisesta. Ja kun kyse on huomion hakemisesta, sillä ei loppujen lopuksi usein ole suurta väliä koiran kannalta millaista se saatu huomio on – hyvää, huonoa, kaikki käy! Lisäksi, jos kyse on vaikka ihmisen päälle hyppimisestä tervehtimismielessä, koira mitä todennäköisimmin palkkautuu a. jo hyppimisestä, b. kohteen ensimmäisestä rektiosta (myös tahattomasta), ja c. kohteen mahdollisesta iloisesta jatkuvasta huomioinnista. Jos me tässä yhtälössä seistään vieressä kieltämässä ja yrittämässä haalia koiraa pois tämän toisen alati koiraa palkkaavan ihmisen luota, on sanomattakin selvää että esiinnymme tylsempänä ja hyvää meininkiä häiritsevänä osapuolena.

Kieltämällä koiraa joko lähestymästä innokkaasti tai hyppimästä ihmistä kohti saattaa myös joka kerta lisätä koiran levottomuutta ja / tai epävarmuutta vieraita ihmisiä kohtaan. Koira saattaa siis oppia, että oma ihminen muuttuu ärtyneeksi aina vieraan ihmisen lähettyvillä. Pikkuhiljaa koira saattaa yhä aikaisemmin ruveta levottomaksi ihmisen nähtyään, tai vaihtoehtoisesti koiran hypyt ihmistä kohden lisääntyvät kerta kerralta ja rauhallinen tervehtiminen on koko ajan vaikeampi saavuttaa.

Kuten useimpiin koiran epätoivottuihin käytöksiin, kieltämistä (johon aina liittyy riskejä joita emme pysty ennakoimaan) tehokkaampi ja pitkäkestoisempi ratkaisu on paitsi opettaa tilanteisiin oikeanlainen tunnetila, myös opettaa koiralle toivomamme toimintatapa. Tämä vaatii paljon onnistuneita toistoja ja yleistystä eri tilanteisiin, mutta on varmasti koiran ja meidän yhteiselomme kannalta vaivan arvoinen projekti!

♣TEHTÄVÄ

Havainnoi koirasi hyppimistä seuraavan viikon aikana: Missä tilanteissa hyppimistä esiintyy ja mikä voisi olla milloinkin koiran syy hyppimiselle? Kun olet arvannut todennäköisimmän syyn, mieti mikä olisi tehokkain tapa saada koira lopettamaan hyppiminen. Ja sitten vaan hommiin!